Matka jatkui Kuala Lumpurista koillis Malesiaan Kota Bharu nimiseen pikkukaupunkiin lentäen. Taksilla jatkettiin lentokentältä pieniä maanteita pitkin 60km päähän Kuala Besut nimiseen vieläkin pienempään kylään. Pysähdyttiin matkalla apteekista ostamaan varmuuden vuoksi jotain mahalääkkeitä, Suomesta mukana tuodut olivat loppuneet jo ajat sitten... Taksin loytäminen oli myos erittäin helppoa, lentokentältä myytiin erikseen taksi-boat -lippuja Perenthanialle.
Kuala Besut on siis se paikka josta Speed Boatit operoivat Perenthanian saarille. Matka kestää n. 40min ja on melkoista rytkytystä. Vene menee käytännossä plaanissa aalloilta aaloille hyppien. Paikan valitsemisessa voi pitää myos mielessä muutaman asian; paikka edestä, niin pomppii enemmän, mutta kukaan ei ainakaan oksenna tuulen mukana päälle ja paikka perästä, niin edellinen toisinpäin. Valittiin keulasta eturiviltä paikat.
Etukäteen oltiin mietitty Tuna Bay nimistä mokki-hotelli resorttia, joten ei muuta kuin sinne ensin. Onni oli tällä kertaa suotuinen ja mokki loytyikin tästä, joten homma meni helposti. Tosin 14. päivä pitää lähteä, koska siitä eteenpäin olikin kaikki huoneet varattuja.
Eka päivä menikin sitten tutustuessa hotelliin ja ympäroiviin alueisiin. Snorkkelit vuokrasin kanssa. Vesi on kristallin kirkasta, näkyyvys kymmeniä metrejä ja koralliriutta on 10m päässä hotellin rantaviivasta. Uskomattoman upeaa sukellella tuolla riutalla kalojen seassa. Värimaailma on ns. kohdillaan. :)
Toka päivä meni lähinnä makoillen biitsillä. Käytiin myos Teluk nimisellä rannalla varaamassa mokki 14-16. paiviksi. Matkat taittui kätevästi vene taksilla muutamalla Ringetillä.
Tänään, eli kolmantena päivänä lähdettiin aamusta patikoimaan viidakkoon tarkoituksena käydä muutamalle eri rannalla. Rannat loytyi, mutta oli suht rankka reissu kyllä tarpoa metsässä mäkeä ylos ja alas äärettomässä kuumuudessa ja kosteudessa. Merivesikin on niin kuumaa, ettei se edes kunnolla vilvoita. Vettä meni kurkusta alas varmaan kolme litraa parissa tunnissa. Tultiin venetaksilla takas omaan rantaan sitten kun oltiin saatu tarpeekseen uimisesta.
Biitsit on siistejä ja paljon puhtaampia kuin Langkawissa, mutta on täälläkin luvattoman paljon roskia luonnossa, varsinkin kun mainostavat tätä luonnonpuistoksi. Sama meininki tuntuu jatkuvan; jokainen pitää huolen omasta rannastaan/pihastaan ja kukaan ei pidä huolta yhteisistä alueista. Roskaisuudesta kertoo myos se, että tänään viidakko reissun yhteydessä loydettiin todella siistin oloinen ja täysin rakentamaton ranta, josta oli tehty jonkin sortin kaatopaikka. Kaikkein paras oli puoliksi hiekkaan hautautunut moottorin lohko kansineen. Ympärillä paljon myos ihan roskapusseja ja kaikkea muuta moskaa mitä vain mieleen voi tulla. Ei voi käsittää tuollaista roskaamista.
Noh, nyt tadankin lähteä kylmän kaljan kanssa nauttimaan päivän viimeiset auringonpaisteet tuohon terassille.
