"Nilo", kesy saukonpoikanen

Alu-alu:un oli myös majoittautunut saukonpoikanen. Omistaja kertoi otuksen ilmestyneen eräänä aamuna ovelle surkeana ja nälkäisenä. Kolme itsensä kokoista kalaa syötyään saukko päätti majoittautua pysyvästi Alu-aluun.



Aika veijari täytyy sanoa, koko ajan puuhastelee ja etsiskelee jotain härpittävää. Kokista (yllä kokin tennarit) se tuntuu pitävän erityisesti. Lieneekö syynä kokin ehtymättömät kalavarastot... :)







Alla kuvat meidän "paneelimajasta" ja Alu-alun respasta.





Pari viimeistä päivää onkin satanut ja aurinko on ollut pilvessä. Eipä ole paljon haitannut, koska aika on mennyt veden alla tai opiskellessa loppukokeeseen. Eilenä oli pari pidempää sukellusta, käytiin 12metrin syvyydessä. Kilpikonnan näin koralliriutalla, sellanen 80cm pitkä suurinpiirtein. Eilen illalla oli sitten "the final exam" ja sain tänä aamuna tiedon, että läpi meni. Eli sukellus lisenssi on nyt taskussa. Aika tiukka rypistys oli kolmen päivän kurssi vetää päivässä ja yhdessä illassa, mutta olipahan vähän vaihtelua biitsillä makoiluun.

Parin tunnin päästä onkin sitten lähtö takaisin mantereelle, josta Kota Bharuun taksilla ja siitä edelleen lentäen Kuala Lumpuriin. Siellä yksi yö ja seuraavana päivänä Singaporeen ja illalla KLM kyydissä Amsterdamia kohti. Joskus keskiviikko iltapäivänä pitäisi olla takaisin Lahdessa. Alkaa reissu olemaan loppusuoralla.

Perenthian saarilla edelleen, uudet kujeet

Noniin, matka jatkuu. Sain aikaiseksi latailla vähän kuviakin vaihteeksi tänne. Kuola Lupurista myös alla muutamat kuvat.

Taas pari päivää vaan makoiltu lähinnä biitsillä sitten edellisen kirjoituksen.

Tänään lähdettiin Tuna Bay hotellista eteenpäin Alu-alu divers nimiseen mestaan, joka on samaisen saaren etelä kärjessä. Saatiin beach viewillä tällä kertaa mökkikin. Ihan OK "putka", tällänen paneeli-maja. Mutta mikäs siinä, ilmastointi löytyy ja lämpöä riittää, niin menee ihan hyvin. Hintakin on kohdallaan ja sukeltajille vielä erikois alennus (siitä jäljempänä lisää).

Aamulla Tuna Baystä lähdettäessä heitti lähes tyhjästä taas päälle jonkun trooppisen myrskyn ja vettä tuli pari tuntia varmaan niin paljon kerralla kuin suomessa koko kesänä (ja se on paljon). Onneksi sade pikkasen kuitenkin taukosi ja ei ihan litimäräksi kastuttu reppuja myöten venekyydin aikana. Suomen armeijan vanha kunnon kaasunaamarilaukku piti kameran yms. täysin kuivina. :)

Alu-alu Divers paikan päällikön kanssa oli jo puhetta mökkiä varatessa, että jos halutaan kokeilla rannassa sukeltamista, niin se onnistuu myös. Tänään sitten otin puheeksi asian snorklauksesta innostuneena ja päädyttiin sellaiseen johtopäätökseen, että suoritankin sukeltajan tutkinnon samantien :) Aikakataulun ollessa tiukka, niin kerkisin hädin tuskin oluen juomaan loppuun kun piti jo lähteä teoriatunnille ja laitteisiin tutustumaan, siitä sitten suoraan veneeseen ja perus skillejä opettelemaan. 6m syvyydessä käytiin jo samalla reissulla.

Palokunta harrastuksesta on kyllä todella paljon hyötyä, laitteet toimivat täsmälleen sanalla tavalla kuin savusukellus laitteetkin. Alkujännittäminen laitteiden osalta puuttuu täysin, joten oli todella helppo hypätä veteen ja veden alle hengittämään. Virtaukset on yllättävän kovia tuolla vedessä ja vaatii aika paljon sellaista jatkuvaa tasapainoilua, jotta pysyy "horisontti suorassa".

Tässä suoritetaa kolmen päivän kurssi käytännössä yhdessä illassa ja yhdessä päivässä. Sattui sopiva sauma jotenkin, sain ihan henkilökohtaisen opettajan.

Saa tästä eteenpäin sukeltaa missä päin maailmaa tahansa lupakirjaa vilauttamalla.

Huomenna onkin aikainen herätys, sukeltamaan...

Niin joo, meinasinkin unohtaa. Selvisi sekin, että miksi se yksi biitsi näytti ihan kaatopaikalta. Se on kaatopaikka. Meressä n. 50m päässä rannasta kelluu pari lauttaa johon paikalliset vievät jätteensä ja josta ne sitten keskitetysti kerätään johonkin laivaan. Hyvä systeemi, ei moro, ympäröivät alueet on kanssa ihan kaatopaikkaa, ranta ja vesi...









Kissoilla "kevättä rinnassa"




Kuola Lupurista;






Näkymät hotellihuoneesta, aika vakuuttavan näköinen rakennelma nuo Petronas tornit.






Meinasi olla tilannetta päällä koneessa...


(No ei nyt sentään, vesihöyryä se vaan oli)



Kuola Lumpurista pari bongausta;

Perhenthian saaret

Matka jatkui Kuala Lumpurista koillis Malesiaan Kota Bharu nimiseen pikkukaupunkiin lentäen. Taksilla jatkettiin lentokentältä pieniä maanteita pitkin 60km päähän Kuala Besut nimiseen vieläkin pienempään kylään. Pysähdyttiin matkalla apteekista ostamaan varmuuden vuoksi jotain mahalääkkeitä, Suomesta mukana tuodut olivat loppuneet jo ajat sitten... Taksin loytäminen oli myos erittäin helppoa, lentokentältä myytiin erikseen taksi-boat -lippuja Perenthanialle.

Kuala Besut on siis se paikka josta Speed Boatit operoivat Perenthanian saarille. Matka kestää n. 40min ja on melkoista rytkytystä. Vene menee käytännossä plaanissa aalloilta aaloille hyppien. Paikan valitsemisessa voi pitää myos mielessä muutaman asian; paikka edestä, niin pomppii enemmän, mutta kukaan ei ainakaan oksenna tuulen mukana päälle ja paikka perästä, niin edellinen toisinpäin. Valittiin keulasta eturiviltä paikat.

Etukäteen oltiin mietitty Tuna Bay nimistä mokki-hotelli resorttia, joten ei muuta kuin sinne ensin. Onni oli tällä kertaa suotuinen ja mokki loytyikin tästä, joten homma meni helposti. Tosin 14. päivä pitää lähteä, koska siitä eteenpäin olikin kaikki huoneet varattuja.

Eka päivä menikin sitten tutustuessa hotelliin ja ympäroiviin alueisiin. Snorkkelit vuokrasin kanssa. Vesi on kristallin kirkasta, näkyyvys kymmeniä metrejä ja koralliriutta on 10m päässä hotellin rantaviivasta. Uskomattoman upeaa sukellella tuolla riutalla kalojen seassa. Värimaailma on ns. kohdillaan. :)

Toka päivä meni lähinnä makoillen biitsillä. Käytiin myos Teluk nimisellä rannalla varaamassa mokki 14-16. paiviksi. Matkat taittui kätevästi vene taksilla muutamalla Ringetillä.

Tänään, eli kolmantena päivänä lähdettiin aamusta patikoimaan viidakkoon tarkoituksena käydä muutamalle eri rannalla. Rannat loytyi, mutta oli suht rankka reissu kyllä tarpoa metsässä mäkeä ylos ja alas äärettomässä kuumuudessa ja kosteudessa. Merivesikin on niin kuumaa, ettei se edes kunnolla vilvoita. Vettä meni kurkusta alas varmaan kolme litraa parissa tunnissa. Tultiin venetaksilla takas omaan rantaan sitten kun oltiin saatu tarpeekseen uimisesta.

Biitsit on siistejä ja paljon puhtaampia kuin Langkawissa, mutta on täälläkin luvattoman paljon roskia luonnossa, varsinkin kun mainostavat tätä luonnonpuistoksi. Sama meininki tuntuu jatkuvan; jokainen pitää huolen omasta rannastaan/pihastaan ja kukaan ei pidä huolta yhteisistä alueista. Roskaisuudesta kertoo myos se, että tänään viidakko reissun yhteydessä loydettiin todella siistin oloinen ja täysin rakentamaton ranta, josta oli tehty jonkin sortin kaatopaikka. Kaikkein paras oli puoliksi hiekkaan hautautunut moottorin lohko kansineen. Ympärillä paljon myos ihan roskapusseja ja kaikkea muuta moskaa mitä vain mieleen voi tulla. Ei voi käsittää tuollaista roskaamista.

Noh, nyt tadankin lähteä kylmän kaljan kanssa nauttimaan päivän viimeiset auringonpaisteet tuohon terassille.

Kuala Lumpurissa toista paivää

Noniin, aika lailla puolessa välissä ollaan ja pikanen pyrähdys Malesian pääkaupunkiinkin alkaa olla voiton puolella. No vielä yksi yo tässä on tarkoitus olla ennen kuin lähdetaan koillis Malesiaan Perhenthanian saarille.

Aika hektiseltä tuntuu tällanen miljoonakaupungin vilske rauhallisten hiekkarantojen jälkeen ja oikeastaan vähän odotellaankin, että päästään takas biitsille täältä.

Petronas Towereihin yritettiin eilen päästä sisään, mutta eivät olekkaan iltaisella edes auki. Joku "inconvenient" lippusysteemi on myos käytossä; ilmainen lippu lunastetaan respasta, jolla päästään hissiin sisään. Oltiin jonossa tänään aamu kymmenen jälkeen ja saatiin juuri ja juuri lippu illlalle klo 17:15 lähtevään hissiin. Aika konua.

No käytiin KL towerissa sitten, ei sekään mikään matala torni ole, maailman 4. korkein rakennus. En muista metrejä tähän hätään.

Päivät täällä KL:ssa on mennyt tähän asti lähinnä talssien pilvenpiirtäjien lomassa. Uusi GT-R on bongattu jo pariin kertaan (eri autot...)

Oli muuten karmaiseva kokemus tuo bussi matka lentokentältä keskustaan. En tiedä oliko kuski kännissä/aineissa tai ei vain ollut nukkunut muutamaan päivään. Läpsi itseänsä ajaessaan, huuteli itsellensä, ajoi kahta kaistaa kerralla motarilla, leikkasi motarilla mutkat formula tyyliin kaistojen yli, yms kaikkea todella pelottavaa. Mennään taksilla tai junalla kyllä seuraavat KL-KLIA -siirtymät...

Kuvian en saa nyt aikaiseksi, olen turisti infon webbipäätteellä. Ehkä myohemmin.

Skootterit alle ja kiertelemään, taas

Otettiin "mopot" alle pariksi päiväksi taas ja lähdettiin umpimähkään kiertelemään saarta. No mopo ja mopo, 150cc skootteri, joka kulkee ihan tarpeeksi näillä ajovarusteilla. Vasemman puoleinen liikenne aiheuttaa myös hieman hämmennystä varsinkin liikenne ympyröissä, mutta kyllä siihen yllättävän nopeasti tottuu. Liikenne muuten on aika iisiä, ei yhtään niin kaaottista kuin voisi kuvitella, tai miltä meininki näyttää ensiksi. Autot kunnioittavat mopoja todella hyvin.





Kartalta katotiin mielenkiintoisen tuntuiset paikat ja suunnistettiin paikan päälle. Käytiin Kuah Town:issa, joka on saaren pääkaupunki. Ihan käpykylä käytännössä, enemmän vain hotelleja ja myyntikojuja kuin täällä Chanangissa, sekä muutama isohko ostari. Ostarit tuli nopeesti kierrettyä. Jonkin sortin "duty free" paikka tän pitäs olla, mutta elektroniikka ainakin on vähintään saman hintaista kuin Suomessa.






Kuah Townista saaren itäreunaa pitkin lepakkoluolaa etsimään, mutta paikan päällä selvis että perille pitää mennä jollain veneellä. 35 astetta varjossa yhdistettynä veneretkeen ei kuullostanut hyvältä, joten häivyttiin pikaisen nestetankkauksen jälkeen eteenpäin. Oli muuten hauska seurata sivusta kuinka joku saksalaisturisti yritti lapsensa kanssa rukoushuoneeseen sisään vessaa etsimään. Paikalliset oli kyllä tarkkoina, ettei päässyt ihan sisälle saakka häiritsemään... :)

Saaren koillis nurkasta löytyi "toisiksi parhain biitsi". Alue oli luonnonpuisto aluetta ja todella siisti. Yksi isompi hotla oli biitsin toisessa päässä, mutta ranta oli kuitenkin lähes tyhjillään. Oli pakko käydä pulahtamassa, vaikkei mitään pyyhkeitä ollut edes mukana. Uipottelun jälkeen laitti kolaa koneeseen ja eteenpäin "black sand beachia" kohti.




Ranta löytyi, mutta ilmeisesti nimi tuli läheisen öljynjalostamon tai mikä lienee satama nyt onkaan mukaan. Ei kiinnostanut paljon mennä veteen edellisen jälkeen.




Meinattiin lähteä aluksi edelliseltä moporetkeltä tuttuun Ibrahin Hussein Museum Biitsille, mutta taivaanranta näytti sateiselta siinä suunnassa, joten lähdettiinkin saaren halki takaisin kohti eteläkärkeä ja Chanangin alapuolella olevaa Pantach beachia. Biitsi löyty, tosin "only for hotel guest" kyltin takaa, mutta eihän se meitä haitannut, oltiinhan me hotellin vieraita, mutta ei tosin tämän kyseisen hotellin... :)




Tästä olikin ihan muutaman minuutin köröttely iltaisella takaisin tukikohtaan ja päivä alkoi muutenkin olemaan pulkassa. Takapuoli alkoi olemaan myös kipeä ajamisesta, trippimittariin vilkaisu näytti että kilsoja oli tullut päivän aikana 120km :)

Seuraavana päivänä oli tarkoitus ajella myös saarta reilummin ympäri ämpäri, mutta matkakaveri alkoi oksentelemaan hourailemaan yöllä, joten aika iisisti otettiin "toka" mopoilu päivä. Käytiin pikku lenkki iltapäivästä ajelemassa ja pyörin yksin lähistöllä kattellen meininkiä turisti rysän ulkopuolella.

Tänään (3. mopopäivä aamu) palautettiin mopot ja ollaan oltu vaan hotlan biitsillä. Uimassa on tultu käytyä n. 10 kertaa ja aurinkoa otettu varovasti, ettei pahemmin pala. Alkaa tuntumaan, että rupee jo sopeutumaan ilmastoon ja aurinkoon. 1/3 vasta lomasta ohi, joten tästä on hyvä jatkaa. Naama ainakin näyttää aika mustalta jo peilistä katsottuna. Kaverikin alkaa olemaan elävien kirjoissa pikkuhiljaa.

Huomenna onkin sitten hotlasta check out, lentokentälle ja nokka kohti Kuala Lumpuria, jossa ollaan pari yötä. Mitään muuta ohjelmaa ei ole kuin että pimeällä pitää käydä Petronas Towerissa Sen verran upea kokemus oli Tokio toweri öiseen aikaan, että tätyy tsekata myös Malesian vastine. Kuola Lumpurista sitten Kota bahruun ja veneellä Pulau Perhenthan saarelle, joka pitäs olla suht turisti vapaa mesta. Saarella ei ole edes pahemmin teitä, saatika mitään kännykkäverkkoja.

”Keep Langkawi clean”

Singaporen siisteyden jälkeen ei ole voinut olla kiinnittämättä huomiota roskan määrään mitä täällä saarella on joka puolella.

Jokainen tuntuu pitävän vain huolta ”omasta alueestaan”; hotellit omasta rannastaan, kauppias omasta kojustaan ja natiivi omasta pihastaan. Toiset suoriutuvat luonnollisesti tästä paremmin ja toiset taas huonommin. Esimerkiksi tuollainen pidempi rantaviiva, jossa on nyt vaikka kymmenen hotellia, niin joistain kohdasta ranta on uskomattoman törkyinen kun taas naapurihotellin rantakaistale on tip-top kunnossa.







Yleiset alueet kuten esim. tien pientareet ovat täynnä sellaista moskaa ja roskaa mitä nyt lähinnä kaatopaikoilla Suomessa on. Kierrätyksestä ei ole tietoakaan, ei millään tasolla, kaikki vaan samaan läjään. Yleisesti ottaen jokaisella on myös oma henkilökohtainen kaatopaikka takapihallaan jonne kaikki moska kipataan pois näkyvistä, poltetaan tai peitetään.

Jonkinlainen "julkinen" jätehuolto ilmeisesti kuitenkin on, roska-auto on bongattu ainakin kerran (skootterilla perässä ajellessa, yäk :) )

Uskomatonta kuinka paljon ihmiset voivat saada sotkua aikaan.

Kaikenmaailman rakennustyömaita on pitkin saarta myös käynnissä, joka tuo lisäää sellasta törkyisyyden tuntua. Esim muuraamattomat kaivon kannet on peitelty kätevästi muutamalla laudalla...

Aurinko on kuuma paikka varmaan

Nyt on ensimmäinen varsinainen biitsi päivä takana ilman mitään erityistä ohjelmaa. Sattui sopivasti vielä tähän mennessä kaikkein kuumin päiväkin kohdalle. Päätietä pitkin taapertaessa vesipullo kestään nipin napin kioskilta kioskille.

Pari kolme kertaa käyty uipottelemasssa tänään, jotta saa vähän vilvoiteltua. Ei tuossa porotuksessa pysty paljon tuntia kauempaa rannallakaan olemaan, hiki tulee pelkästä istuskelusta. Varjossakin on niin pirun kuuma, että joutuu mennä ilmastoituihin sisätiloihin välillä. Väri tuntuu tarttuvan hyvin, pitää vain muistaa rasvata ahkerasti ettei nahka pala.

Kiblat! Biitsillä Langkawissa!

Matka jatkui Singaporesta Kuola Lumpurin kautta Langkawin saarelle luoteis Malesiaan. Kuola Lumpurin lentokentän sekavuus aiheutti hieman hämmennystä ja porukkaakin oli kentällä kuin Kärkkäisen avajaisissa. Kyllä siihen 10min jäi ylimääräistä aikaa että kerittiin vaihtamaan Langkawiin menevään koneseen. :)



Langkawin kentältä taksilla Chenangiin ja majoitusta etsimään. Tarkoitus oli mennä Lonely Planet kirjasta tuttuun Malibest motelliin, mutta täynnähän se oli, ylläripylläri. Tai no jotain kökköjä mökkejä olisi ollut hieman kauempana, mutta tavoite oli kuitenkin löytää rannalta mökki. Ei muuta kun rinkat takas selkään ja taapertamaan kuumuuteen. Käytiin parit motellit tsekkaamassa huonolla menestyksellä ennen kuin tultiin Langapuri Inniin, josta huone lopulta löytyi. Biitsille, siis veteen, on n. 50m matkaa. Mökki maksaa joku 80 ringgettiä yö. Saatiin myös yön hintaa hieman alas kun sanottiin, että aiotaan olla 7 yötä.




Singaporeen verrattuna Malesia on tosi edukas paikka ja meininki on kuin Thaimaassa. Esimerkiksi mopo päiväksi maksaa joku 20 ringgettiä ja kun kurssi on 4,7, niin ei siinä montaa euroa tarvi taskusta kaivaa. 50 ringgetillä söi ja joi ravintolassa kaksi henkeä hyvin. Juomapuolikin on edukkaampaa kuin ostaisi lavallisen Slots Guldia Suomessa.

Keli on sellasta puolipilvistä, välillä saattaa heittää ukkoskelin lähes tyhjästä päälle, mutta tunnin päästä taas aurinko paistaa ja sateista ei ole tietoakaan. Homma konkretisoitui tänään mahtavalla tavalla; oltiin mopoilla n. 30km päässä tukikohdasta korkeimmalla vuorella käymässä kun paluumatkalla "the täydellisen biitsin" jälkeen alkoi vettä tulla taivaan täydeltä. Täysin läpimäräksihän siinä meni, onneksi skootterin penkin alla on sellanen vesitiivis säilytystila jonne kamerat ja rahat sai sateelta suojaan,

Mopolla kyliä kierrellessä näkee hyvin sen normaalin elämän myös noitten "turisti rysien" ulkopuolella. Täytyy kyllä sanoa, että kauheissa murjuissa ne jotkut asuvat... Tää Chanangin alue on just sillä rajalla, että muutaman vuodesta tämä on sellanen turisti helvetti, ettei tänne varmaan enää kannata tulla.

Tästä pääsis kätevästi myös Thaimaan Krabille lautalla. Aikaa menisi n. puoli päivää suuntaan ja lippu maksoi ihan pähkinöitä. Saas nyt nähdä mihin mennään.